Kaikki alkoi eräänä Syyskuun päivänä 60- luvulla. Silloin minä synnyin savossa. Olin ensimmäinen lapsi (ja viimeinen) vanhemmilleni. Olin myös äidin puolen ensimmäinen lapsenlapsi ja minulla oli enoja ja tätejä. Isän puolelta setiä, tätejä ja muutama serkkukin. Myös Kaikki isovanhemmat olivat elossa. Siis synnyin suvun keskelle❤️
LAPSUUS
Lapsuuden muistot on etupäässä hyviä. Olin aika villi. Ehkä enemmän poikamainen kuin tyttömäinen leikkien rajuuden ja kaikkien keksimieni ideoiden suhteen. Osasin leikkiä kyllä nukeilla ja iltaisin olinkin rukoillut iltarukouksen yhteydessä että saisin nukenvaunut ja jos Jumala ne antaa niin ei pudottaisi niitä päälleni sieltä taivaasta. Tätini kun kuuli tämän niin hän lähetti ne nukenvaunut ja taisivat tulla ihan postissa. Sukuni olivat kaikki uskonnollisia ja olen ihan sieltä lapsuudesta uskonut Jumalaan. Emme olleet mitään 'fanaatikkoja' minkään asian suhteen vaan ihan mun mielestä normaaleja ja vielä näin aikuisenakin allekirjoitan sen. Kotona opetettiin iltarukous, opetettiin ettei valehdella ja myös muuten rukoilemaan ja uskomaan. Mikä on oikein ja mikä väärin. Omasta mielestä ihan elämän perusarvoja. Kuitenkin on jotain muistikuvia että ihmisten silmissä oltiin 'erillaisia'. Silti meistä pidettiin ja en koskaan tuntenut että meitä olisi jotenkin syrjitty. Oltiin osa pienen kunnan yhteisöä.
